Moikka!
Olen Janina Leino ja opisekelen hiusalaa. Tällä hetkellä opiskelen viimeistä vuotta Salon Seudun Ammattiopistossa.
Asun edelleen vanhempieni luona ja minulla on yksi sisko ja yksi puolisisko. Olen harrastanut lentopalloa 11 ja rantalentopalloa 3 vuotta. Tällä hetkellä intohimoni on valmistuminen, työllistyminen sekä lentopallo.
Olen luonteeltani ahkera, järjestelmällinen, päämäärätietoinen, empaattinen, sosiaalinen, herkkä, puhelias, pidän uusien ihmisten tapaamisesta sekä ihmisten miellyttämisestä.
Yhteishaussa yläasteella pistin ensimmäiseksi vaihtoehdoksi hiusalan ja toiseksi elektroniikka alan. Olin jo vuosia ennen yhteishakua, viimeistä peruskoulun vuotta ollut kiinnostunut hiuksista, kampauksista ja ylipäätänsä hiusalasta. Osa syy kiinnostukseeni vaikutti mielestäni puolisiskoni Idastina, joka on myös valmistunut hiusalalta ja hänellä on tällä hetkellä oma yritys Halikossa.
Yhteishaun tulokset tuli, pääsin hiusalan pääsykokeisiin. Pääsykokeet jännitti, mutta olen ikuisesti kiitollinen mun yläasteen opettajille, jotka tsemppasivat mua niin paljon siinä että pääsin sinne.
Pääsykokeista pääsin myös läpi, eli siitä alkoi Ammattikoulun ensimmäinen vuosi minulla hiusalalla.
Ensimmäinen vuosi:
Olen ollut peruskoulun ajan vetäytyvä ihminen koulukiusaamisen takia. Pelotti tulla ekana päivänä kouluun, kun mietin miten mut otetaan vastaan. Muutama tyttö otti minut vastaan hyvin ja he ovat mulle edelleen tosi tärkeitä. Mutta myös sitä kiusaamista jatkui, vaikka oletin sen loppuvan. Olen ollut herkkä myös omien vaikeuksieni takia perheessä ja muualla. Ensimmäisellä vuodella kuitenkin opin paljon, se oli mielestäni kaikista vuosista opettavin henkisellä tasolla. Olin silloin innokas oppimaan uutta, halusin onnistua ja vihasin epäonnistumista, tuli turhautunut olo. Mutta en ikinä luovuttanut, en ole ikinä ollut luonteeltani ihminen, joka luovuttaa. Ensimmäinen vuosi oli enimmäkseen teoriapohjaista tietoa hiusalasta ja muusta siihen liittyvästä.
Lopulta kun olimme tutustuneet luokaamme kaikki yhdessä, niin aloimme viettää enemmän aikaa ja tulimme hyvin toimeen.
Ensimmäisen vuoden lopun lähestyttyä muutimme vanhoista hiusalan tiloista uusiin tiloihin. Muuttoa tehtiin viimeiset viikot ennen kesälomaa. Siinä ryhmämme tuli vielä paremmin toimeen, kun oli enemmän aikaa keskittyä siihen omaan luokkaan. Olin myös kuullut niin paljon siitä, miten toinen hiusalan vuosi tulisi olemaan kaikkein raskain. Niin paljon uutta tietoa, teoriaa, käytännön tekemistä ja ennenkaikkea näytöt tulevat eteen. Pelotti ja jännitti, mutta enemmän olisi pelottanut luovuttaminen ja se, mitä sen jälkeen minulla enää olisi. Joten en luovuttanut!
Toinen vuosi:
Ensimmäinen koulupäivä uusissa tiloissa oli mukava. Niin hieno paikka ja modernimpi tyyli kuin vanhassa. Heti ryhdyimme kunnon opiskelun pariin ja hommaa alkoi tulemaan aika paljon, kokeita, näyttöjä, asiakaspalvelua ja muita uusia tilanteita. Se, että en ole ikinä ollut luovuttaja tyyppiä, ymmärsin sen tuoneen minulle jonkinlaista vahvuutta tällä alalla ja tässä koulussa. Aloin tavoitella näytöistä sekä kokeista parhaimpia numeroita, sillä halusin olla hyvä, ja minulle tuli myös helposti paha mieli siitä jos en onnistunut. Asiakkaiden, uusien ihmisten kanssa keskusteleminen ja ajan viettäminen sai minusta sen ujouden lähes kokonaan katoamaan ja se on asia mistä olen ikuisesti kiitollinen mitä olen tältä alalta saanut. Itsevarmuus ja rohkeus se on tosi tärkeää.
Olin kuitenkin toisella vuodella edelleen epävarma itsestäni joissakin asioissa. Olin ollut peruskoulussa aina yksi huonoimmista matematiikassa, ala-asteen ensimmäisestä luokasta lähtien. Harmitti, sillä tiesin kuinka tärkeää matematiikka on ihan perus elämässä. En osannut hyvin värin suhdelaskuja, stressasin niitä tosi paljon ja pelkäsin mokaavani.
Työssäoppimispaikalla mulle yritettiin opettaa helpompaa tapaa ajatella niitä laskuja ja sielä mulle vasta selvisi, että olin ajatellut suhdelaskut aivan liian monimutkaisesti. Olen onnellinen että työssäoppimispaikoilla se käytäntö ja se kaikki työelämän touhu alkaa tulla tutuksi.
Koulu on aina ollut mulle kaikki kaikessa ja koulu alkoi myös olemaan semmonen paikka mulle missä mun oli hyvä olla, jos muualla oli paha olla. Harva opiskelija nauttii menevänsä kouluun, mutta mä nautin siitä joka aamu vaikka ne heräämiset ennen kello 5:00 aamulla olivatkin tukalia.
Sain jotenkin sellaisen vahvuuden tunteen ja rohkeuden hiusalalta, ja se sai mut tajuamaan että en mä ole vielä valmis. Ei mun tarvitse osata kaikkea heti, tai olla ammattilainen nyt, kun olen vasta toisella vuodella. Kun oivalsin tämän, ymmärsin ja opin taas uutta.
Mulla näytöt meni hyvin, ja olen tyytyväinen niiden lopputuloksiin. Toinen vuosi, kaikista rankin vuosi läheni loppuaan ja olin helpottunut, mutta jännittynyt. Kohta alkaa kolmas vuosi ja kohta sekin on loppu.. mitä mä sitten haluan?
Olen aina haaveillut omasta yrityksestä ja siitä että oin hyödyntää niitä kaikkia taitoja, mitä osaan mm. rakennekynnet, ripsienpidennykset, meikkaukset. Toivon että pääsen joskus toteuttamaan sen unelman omasta yritytksestä.
Kolmas vuosi:
Tämä viimeinen vuosi alkaa taas pian olla lopussa, jännittää. Tämä vuosi on mennyt enimmäkseen eniten työssäoppimispaikoilla asiakaspalvelun ja näyttöjen kanssa ja koulussa asiakaspalvelussa kiireisien päivien kera. Nämä kaikki kolme vuotta on ollut mulle niin opettavia itse tässä ammatissa parturikampaajana, henkisellä ja fyysisellä tasona ihmisenä. Olen sosiaalisempi kuin ennen ja myös rohkeampi, enkä tiedä, olisinko muualta saanut tällaista varmuutta. Tämä on ala missä pitää todellakin olla itsevarma ja hyväksyä ja kohdata myös virheet. Amiksessa olen saanut myös apua opettajilta, kavereilta, terveydenhoitajalta, kuraattorilta ja psykologilta ja olen tosi kiitollinen siitä ja arvostan heidän työtä ja tukea meitä nuoria kohtaan.
Kolmannen vuoden aikana olen miettinyt myös minun tämän hetkisiä heikkouksia ja vahvuuksia.
Mun heikkoudet on edelleen laskeminen, tietynlainen epävarmuus ja arkuus joissakin tilanteissa. En koe muita heikkouksia enää itsessäni, osaan kaikki käytännön työt mielestäni hyvin.
Minun vahvuuksia ovat mielestäni parturipalvelut, pidän eniten parroista ja niiden muotoiluista ja ajoista. Pidän tosi paljon esimerkiksi saksikampatekniikasta ja siitä tunteesta kun olen mielestäni leikannut hyvin tämän miesasiakkaan hiukset, tai miksi ei myös naisenki hiukset johon saa saksikampaa käyttää!
Pidän myös kampausten tekemisestä, ja siitä tunteesta kun saat käyttää kaikkea sitä luovuutta mitä sinulla on. Se on ihana tunne onnistua ja saada asiakkaat tyytyväiseksi. On myös paras fiilis kun asiakkaat kehuvat myös minun kädenjälkeä! Olen mielestäni hyvä tekemään kampauksia.
Ennen en pitänyt värjäämisestä kauheasti, sillä pelkäsin juuri niitä suhdelaskuja ja että onnistunko. Nyt olen saanut varmuuden siihen ja oppinut tavan millä osaan laskea ne itse ja olen onnellinen ja kiitollinen siitä avusta mitä olen saanut, että olen sen oppinut!
Nyt kun on kolmannella vuodella ollu paljon asiakkaita ja paljon värjäyksiä niin nautin niiden tekemisestä, kun tiedän mitä teen ja tiedän että osaan. Ja tiedän myös sen että apua saa aina, kun van kysyy!
Permanentteja on ollut myös paljon ja suoraansanoen nautin niiden tekemisestä, sillä se on sellainen asia minkä osaan ja koen mieleni hyvin rauhalliseksi kun teen sitä. En ole siinä täydellinen, mutta osaan mielestäni rullata hyvin ja napakasti.
Vahvuuteni on myös se, että uskallan herkemmin aloittaa itse keskustlun asiakkaan kanssa. Aikaisemmilla vuosilla en uskaltanut kauheasti puhua, mutta nyt kun rohkeutta on tullut lisää, niin se on vaan rentouttavaa puhua kuin olla hiljaa. Mielestäni voisin kuitenkin vielä enemmän parantaa tässä asiassa, puhua enemmän ja olla rohkeampi. Toivon itselleni ehkä enemmän juuri sitä itsevarmuutta mitä multa puuttuu vielä hiukan.
Uskon että minun mahdollisuudet tällä alalla ovat hyvät, sillä olen järjestelmällinen ja päämäärätietoinen ihminen. Mielestäni mulla on myös hyvät keskiverto taidot tällä alalla, ja pidän omasta työnjäljestäni. Olen kokenut kiusaamista kaikkien kouluvuosieni ajan ja oletan sen jotenkin liittyvän siihen, miten hyvä olo mulle tulee siitä kun saan asiakkaani tai kenet vaan ihmisen tyytyväiseksi teoillani. Siitä tule hyvä fiilis, kun tietää että toisella on hyvä fiilis. Se on mulle tässä duunissa ehkä yksi tärkein asia.
Perustin myös Oman NY yrityksen ripsille ja kynsille joita teen ja olen onnistunut siinäkin hyvin, ripsiasiakkaita on ollut tosi hyvin!
Olen myös ihminen, joka vihaa asioiden tekemättömäksi jättämistä. En jätä ikinä mitään puolitiehen, koska siitä tulee hyvin stressaantunut ja ahdistunut olo. Pidän koulun ja oman elämäni ajantasalla niin hyvin kuin pystyn.
Ajoin pahan kolarin kolmannen vuoden alussa, toisena koulupäivänä kun lähdin väsyneenä ajamaan kouluun. Nukahdin rattiin ja ajoin puista valotolppaa päin. Auto meni lunastukseen ja minä sairaalaan. Sairaalassa selvisi minulle vakava aivotärähdys ja siellä minulle sanottiin että mun lähimuisti on vaurioitunut ja että kaukomuistin tilanteen näkee vasta myöhemmin. Minulle siis kerrotiin siitä , että mun muisti ei tule olemaan samanlainen, sillä löin pääni niin kovin.
Olen huomannut perus elämän menoissani ja koulussa tämän muistin pettämisen, se ärsyttää minun kaltaistai ihmistä joka pyrkii olemaan järjestelmällinen ja ajantasalla.
Saatiin koulussa yksi tehtävä ja kavereiden kanssa puhuttiin tehtävästä, jonka pitäisi olla valmis seuraavana päivänä. Olin unohtanut sellaisen asian, jota en ikinä ennen ole unohtanut, kouluhomman. Alkoi ahdistaa ja mietin että ei se murehtiminen auta. Aloin tekemään tehtävää, se oli iso tehtävä, mutta selvisin siitä silti ja olen tyytyväinen. Mutta koen että olisin selvinnyt paremmin siitä ja laajemmin, jos olisin muistanut tehtävän aijemmin ja alkanut tekemään sitä aijemmin.
Olen sen kolarin jälkeen alkanut kirjoittaa enemmän muistiin asioita mitä mun pitäisi tehdä ja se on auttanut! Edelleen äiritsee se ja varmasti tulevaisuudessakin ettei mun muisti ole enää niin terävä, kuin ennen, mutta se on asia mihin en itse voi paljon vaikuttaa muuta kuin omilla teoillani ja minun pitää hyväksyä se.
Minun yläasteen yksi pidetyimmistä opettajista sanoi mulle, että musta huomaa sen intohimon tähän alaan ja että mun pitää osata näyttää pääsykokeissa se intohimo.
Lisään tähän loppuun kuvia, joita olen tehnyt näiden kolmen vuoden aikana!
Tässä myös linkki Instagram tiliini jota päivittelen useasti!
Ripset ja geelikynnet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti